Olen aina ollut kiltti tyttö. Kilttinä olen ollut muille vaivaton, ja siksi minun on ollut helppo päästä mukaan porukoihin. Kilttien tyttöjen olemassaolo ei häiritse ketään. En kykene vastaanottamaan positiivista palautetta, en kiitosta. Epäilen jatkuvasti muita, "mitäköhän tuokin nyt tuolla tarkoitti". Pelkään, että kiltteyttäni käytetään hyväksi. En osaa sanoa onko kiltteyteni miellyttämistä vai ei. Ainakaan en miellytä tämän päivän naisihannetta.

Olen piilottanut huonon itsetuntoni monesti näennäisen ylpeyden taa. Joskus elän vaihetta jolloin en osaa nauraa itselleni tai sitten olen "ei mulla ole mitään väliä"-asenteella, en ota itseäni tai elämääni todesta.

Osaan olla kiltti muille, mutta en itselleni. Olisikohan se seuraava opeteltava asia?

Np. Entwine - Frozen by the sun

Hah, löysin legendaarisen biisin jostain tietokoneeni kätköistä: Pauli Hanhiniemen Perunateatteri - Joki. Edellisen poikaystäväni mielestä tämä kappale kertoi minusta.

...hänen mielestään olin lihava, ja usein hän kielsi minulta syömisen tai muistutti kuinka paljon lihoisin jäätelötuutista. Kerran hän tosin halasi ja kiitti minua siitä kuinka laiha olen.

Vietin viime vapun entisen poikaystäväni kanssa. En ollut seurustellut enää vähään aikaan hänen kanssaan. Humalluin alkoholista, ja aamulla heräsin hänen vierestään. Mitään ei tapahtunut, sillä olin sammunut. Puin vaatteet päälleni, mutta kesken pukeutumiseni hän keskeytti minut ja koski lonkkiani, kylkiluitani, olkapäitäni. Olin laihempi kuin koskaan aikaisemmin. Hän katseli minua ihaillen, mutta tietynlainen huoli silmissään. Tunsin itseni todella itsevarmaksi ja seksikkääksi.

Tällä hetkellä en tunne itseäni seksikkääksi. Häpeilen vartaloani nykyisen poikaystäväni seurassa. Tunnen itseni rumaksi, hyllyväksi, muhkuraiseksi, kömpelöksi ja suureksi. Olen miettinyt voiko joku oikeasti pitää sellaisesta, ja siksi olen tietyissä asioissa hiukan varovainen. Mitä laihempi olen, ajattelen sen enemmän miesten pitävän minusta.

Seksuaalisuus liittyy sairauteeni oleellisella tapaa. Ensimmäiset muistot ovat ala-asteelta, jolloin olimme koko luokan kanssa uimahallissa. Luokan pojat odottivat naisten pukuhuoneen ovella, ja huutelivat altaasta arvosanoja jokaisen tytön tullessa suihkutiloista. Taisin saada aika huonon, sillä "ne" olivat niin pienet.

Tänään minulle tuotti hyvää mieltä seuraavat asiat: pureskelin ruokani todella hyvin ja join paljon vettä, joka täytti vatsani enkä ole tuntenut nälkää lainkaan. Kaiken lisäksi: säilytin kontrollini ruokakaupassa enkä ostanut herkkuja, vaikka herkkuhyllyt olivat ajaa minut hulluuden partaalle... Ehkä surkealla elämälläni on sittenkin tarkoitus. :)

Np. Pauli Hanhiniemen Perunateatteri - Joki

En onnistu missään: en laihduttamisessa enkä parantumisessa. Pääsiäinen, vietin sen poikaystävän kanssa. Tuntuu hyvältä olla itsensä kanssa kun tietää jonkun välittävän. Siitäkin huolimatta... pelkään. Poikaystäväni on maailman ihanin, en koe ansaitsevani häntä typerien temppujeni jälkeen. Haaveilen omasta yhteisestä kodista -ikävä tekee minut hulluksi, ja luulen pystyväni yhteisen elämän tuoman arjen ja rytmin myötä kontrolloimaan paremmin itseäni ja sairauttani. Tämä ei kuitenkaan ole mahdollista vielä aikoihin.
Saatanan prinsessa tauti.

Np. Herra Ylppö ja Ihmiset - Sata vuotta

"totta kai syömisessä oli oltava selvä peli: se meni joko oman pään mukaan tarkasti oikein tai täysillä metsään."

Kultaisen keskitien etsimistä.

--

Mitä olen tehnyt sille ihanalle tytölle, joka olin kuusi vuotta sitten? Tunnen pettäneeni hänet. Mitä olen oppinut sen kuuden vuoden aikana? Ainakin valehtelemaan ja salailemaan: aina kun joku kysyi mitä olin päivän aikana syönyt, liioittelin. Valheet vaativat joka kerta kekseliäisyyttä samoin syömättömyyden peittely- helpommalla olisin varmaan päässyt kertomalla totuuden. Ruoka on pakkomielle - helvetillinen välietappi kauneuteen? Olen taas samassa pisteessä kuin 15-vuotiaanakin. Yhtä ainoaa syytä ei ole, niitä on monta. Tahdon parantua, en jaksa tätä noidankehää.

Np. Bleak - Modual

"ja yhä uudelleen mä löydän itseni perimmäisten kysymysten juurelta: millainen leipäpala on normaalia? mikä on laihdutusta ja mikä ahmintaa?"