Olen aina ollut kiltti tyttö. Kilttinä olen ollut muille vaivaton, ja siksi minun on ollut helppo päästä mukaan porukoihin. Kilttien tyttöjen olemassaolo ei häiritse ketään. En kykene vastaanottamaan positiivista palautetta, en kiitosta. Epäilen jatkuvasti muita, "mitäköhän tuokin nyt tuolla tarkoitti". Pelkään, että kiltteyttäni käytetään hyväksi. En osaa sanoa onko kiltteyteni miellyttämistä vai ei. Ainakaan en miellytä tämän päivän naisihannetta.

Olen piilottanut huonon itsetuntoni monesti näennäisen ylpeyden taa. Joskus elän vaihetta jolloin en osaa nauraa itselleni tai sitten olen "ei mulla ole mitään väliä"-asenteella, en ota itseäni tai elämääni todesta.

Osaan olla kiltti muille, mutta en itselleni. Olisikohan se seuraava opeteltava asia?

Np. Entwine - Frozen by the sun