Hah, löysin legendaarisen biisin jostain tietokoneeni kätköistä: Pauli Hanhiniemen Perunateatteri - Joki. Edellisen poikaystäväni mielestä tämä kappale kertoi minusta.

...hänen mielestään olin lihava, ja usein hän kielsi minulta syömisen tai muistutti kuinka paljon lihoisin jäätelötuutista. Kerran hän tosin halasi ja kiitti minua siitä kuinka laiha olen.

Vietin viime vapun entisen poikaystäväni kanssa. En ollut seurustellut enää vähään aikaan hänen kanssaan. Humalluin alkoholista, ja aamulla heräsin hänen vierestään. Mitään ei tapahtunut, sillä olin sammunut. Puin vaatteet päälleni, mutta kesken pukeutumiseni hän keskeytti minut ja koski lonkkiani, kylkiluitani, olkapäitäni. Olin laihempi kuin koskaan aikaisemmin. Hän katseli minua ihaillen, mutta tietynlainen huoli silmissään. Tunsin itseni todella itsevarmaksi ja seksikkääksi.

Tällä hetkellä en tunne itseäni seksikkääksi. Häpeilen vartaloani nykyisen poikaystäväni seurassa. Tunnen itseni rumaksi, hyllyväksi, muhkuraiseksi, kömpelöksi ja suureksi. Olen miettinyt voiko joku oikeasti pitää sellaisesta, ja siksi olen tietyissä asioissa hiukan varovainen. Mitä laihempi olen, ajattelen sen enemmän miesten pitävän minusta.

Seksuaalisuus liittyy sairauteeni oleellisella tapaa. Ensimmäiset muistot ovat ala-asteelta, jolloin olimme koko luokan kanssa uimahallissa. Luokan pojat odottivat naisten pukuhuoneen ovella, ja huutelivat altaasta arvosanoja jokaisen tytön tullessa suihkutiloista. Taisin saada aika huonon, sillä "ne" olivat niin pienet.

Tänään minulle tuotti hyvää mieltä seuraavat asiat: pureskelin ruokani todella hyvin ja join paljon vettä, joka täytti vatsani enkä ole tuntenut nälkää lainkaan. Kaiken lisäksi: säilytin kontrollini ruokakaupassa enkä ostanut herkkuja, vaikka herkkuhyllyt olivat ajaa minut hulluuden partaalle... Ehkä surkealla elämälläni on sittenkin tarkoitus. :)

Np. Pauli Hanhiniemen Perunateatteri - Joki